Studiolla |
Päivät kuluu HIMYMiä tsiigaillessa |
My guitar lies bleeding in my arms |
Tiger, me and Vinny |
Mökillä rentoutumassa |
Kivat valot |
Musapuolella oon hairahtanut täysin Sister Sinin pauloihin. Kuuntelin tuossa yks yö puolivahingossa SSää vähän enemmän ja on se vaan niin kova akka, että ei voi kuin ihailla. Ja rytmiryhmässähän on asenne kohdallaan muutenkin. Monroen ja Dregenin uudet on työnalla ja ylläriylläri Dregen painelee omalle rundille. Ei tarvitse siis Teatriallekaan lähtee Monroeta katsoon (ehkä). Tuota Sannin hehkutusta mä en tajuu. Ja annoin oikeasti kunnon sauman likalle, eli kuuntelin pari kertaa levyn läpi. Ja jos mä en... tajuu... niin sillon mä en... tajuu... Voisin analysoida biisi biisiltä, mutta mennään tolleen pääpiirteittäin. Joo siis välissä lauluääni miellyttää paljonkin, mutta välissä vetää niin rasittavalla, muokatulla, milläliepersebritneyäänellä et lähtee järki. Ja sanoitukset... Öö voisin kuvitella et likka on eronnut joku aika sitte :) Sinänsä eroamisessahan ei tietenkään mitään hauskaa ole, mutta mistäs sen helpommin sanoituksia kirjoittaa kuin erosta, sydänsuruista jne. Osassa biiseistä on jopa positiivisella tavalla ärsyttävän loistavia koukkuja, mutta nekin ampuu loppupeleissä itseä jalkaan tai kiveksiin jos sellaiset omistaa. Hakemalla haetut jatkuvat koukut alkaa rasittamaan todella paljon tärykalvoja ja kääntyy itseään vastaan. Plus nuita tekno-/konetaustoja vois vähän hillitä, koska jos levyn kuuntelee putkeen, niin itellä ainakin alkoi vituttaan jo ja ankarasti. Livenä oikean bändin kanssa varmasti sata kertaa parempi ja menen varmasti tsiigaan kun lähelle tulee. Mutta niin tätähän tämä on nykyajan meno. Toiset laulaa iPhone femmoista ja äh äh uuhsta, toiset siitä et me ei olla enää me ja koti ei tunnu kodilta... Ei se musa sen syvällisempää tietysti aina tarvitse ollakaan. Onhan tuossa kova hitti tehty pelkistä Bondien nimistäkin :D Meidänkin uusin biisi (Girls are wicked) tulee kertoon kuinka skitsoja naiset joskus on, ja kyllähän kaikki tietää että naiset osaavat olla. Biisi on täysin meidän omista kokemuksista, ja luulen että muutama laini saattaa olla aika kovaa kamaa kuitenkin :) Sitä voi vain sitten arvailla, että kelle se meistä on osunut kohdalle :) Tätä kirjoittaessa ja näitä nykyajan akkojen itkuja ja potkuja miettiessä, oli pakko alkaa kuunteleen alkupään Alanis Morissettea. Aikoinaan naisissa oli muutakin kuin purkkaa, huulikiiltoo ja silmien siristelyä.
Tietysti yössäkin on käyty pyörähtämässä ja niistä olisi lukemattomat tarinat taas kerrottavana. Neonvalojen sammuttua ja tähtipölyn laskeuduttua sitä kuitenkin miettii, että olisi ollut varmasti mukava viettää ilta myös muullakin tavalla. Jonkun söpöläisen kädestä jos olisi voinut pitää kiinni ja katsoa vaikka jonkun hyvän leffan. Varmaan vanhuus tulee kun tälläisiä sekoja alkaa puhuu :) Mutta onhan muistot Mestan lonkkujen yltiöpäisestä kittaamisesta (10 tunnissa), jatkoilla tehdystä thaikkuviskillä höystetystä makaronilaatikosta, Tivolissa tehdyistä ja kiinni pidetyistä lupauksista, yöttömistä viikonlopuista, maanantain noloista karaokeilloista, aamuöisistä kännipuheluista ja viesteistä, loputtomista bileistä jne. ihan mukavia nekin :) Mutta kun heräät kaverin lattialta, 15 kilometrin päästä kotoa, ilman kenkiä, oikea pelastusrengas vyötäröllä, nielu täynnä valunutta nuuskaa, niin ei se olo aina Aleksanteri Suurelta tunnu :) Toisinkin sitä aikaa tietysti voisi viettää...
Loppuvuosi meneekin tiukasti uusien työkuvioiden merkeissä, luonnollisesti
Mike & Vinny 16.11. Vanha Artturi! Be there! |
30.10. Club Liberte, Helsinki
1.11. Bar Zoom, Hyvinkää
16.11. Vanha Artturi, Oulu (Vinny & Mike acoustixx)
21.12. Ravintola Pankki, Eura
Musavideoita ja muuta en jaksa linkittää, koska Youtubestahan ne löytyy kun klikkaat Groupie High School sinne kenttään :)
Tuolta voi kysellä multa tai bändiltä kysymyksiä:
ASK
Love & respect
- Mike
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti